Tiedättekös
Maaret Kallion? Itse kuulin (tai oikeastaan näin) hänestä ensi kertaa viime keväänä Ensitreffit alttarilla -ohjelman yhteydessä. Sittemmin olen lueskellut hänen
Lujasti lempeä -blogiaan Hesarin verkkosivuilla, blogia hänen omilla verkkosivuillan ja seurannut häntä Instagramissa. Jotenkin tykkään tosi paljon hänen kirjoitustyylistään ja jutuistaan, niistä tulee hyvä olo ja -mieli vaikka aiheet ovatkin välillä vaikeita ja rankkoja. Jos osaisi tai oppisi itsekin olemaan lempeä ja rauhallinen, niin kuin Maaretin tekstit. Arjen kiireessä lempeys unohtuu niin helposti, leppoisuus on kaukana ihmisistä aamujunassa tai iltapäivän kassajonossa. Se on surkeaa :( Itse olen aikoinaan Meksikossa oppinut tervehtimään bussikuskia kyytiin noustessa ja pois jäädessä, miettikää, siis vasta joskus 17-vuotiaana!?! Suomessa en ollut tälläistä älynnyt tehdä (ehkä kun ei ollut esimerkkiä kanssamatkustajista?) vaikka sehän kuuluu ihan hyviin peruskäytöstapoihin. Nykyään morjestelen kuskeja aina bussia käyttäessä, en kyllä välttämättä joka kerta saa vastausta, mutta ei se haittaa.
Lempeydestä tuleen minulle mieleen myös kiltteys, vaikka ne ovatkin eri asioita. Kiltteyttä parjataan nykyään niin paljon, ja onhan se ihan totta että monessa asiassa kyynärpäätaktiikalla voi päästä pidemmällä, jossain mielessä. En usko että sillä pääsee ikinä pidemmälle oman mielenrauhan kanssa tai itselle hyvän olon saamisessa, mutta ehkä mainetta ja mammonaa sillä voi saada. Olen omasta mielestäni kiltti aika monessa asiassa ja olen itsekin painiskellut kiltteyden varjopuolien kanssa - helposti kiltteys on omalla kohdalla johtanut siihen, etten osaa sanoa ei ja suostun liian moneen juttuun muiden mieliksi. Onneksi olen viime vuosien aikana tsempannut tässä aika hyvin ja nykyään osaan kieltäytyä, jee, ja ymmärrän, että on ihan ookoo asettaa omat rajat ja olla hyvällä tavalla itsekäs. Elämä on matka ja sitä rataa. Kuitenkin olen paljon mieluummin kiltti kuin tahallisesti ilkeä, ei siitä vaan voi seurata mitään hyvää jos purkaa omaa ikävää oloa muihin, eikä se sitä omaakaan oloa lopulta paranna. Jottei menisi ihan liian diipiksi loppukevennykseksi kerrottakoon että olen suuri Ensitreffit alttarilla fani ja aion tapittaa silmät killissä seuraavankin tuotantokauden! Ihan sama jos ohjelma on joidenkin mielestä hömppää ja toisten mielestä väärin, että toiset saa mennä tuntemattomien kanssa naimisiin samalla kun toisilta puuttuu avio-oikeus elämänkumppaninsa kanssa. Mun mielestä on kiva seurata rohkeiden ihmisten valintoja ja rakkaustarinat nyt on aina jotenkin tosi mielenkiintoisia.
